Kisko on jälleen välierissä ja enää kahden voiton päässä kolmannesta peräkkäisestä finaalipaikasta. Vaasan Kiiston nuori joukkue taisteli urheasti, mutta joutui antautumaan Ouluhallilla toista kertaa yhtä monen päivän aikana numeroin 3-1. Ennakkosuosikeista kutinsa pitivät myös Kuortaneen Murikat ja Lempo-Volley, mutta jo ennakkoon tiukimmaksi kamppailuksi kaavailtu puolivälieräpari Ducks-Karpaasit venyi sunnuntai-iltana melkoiseksi trilleriksi. Lauantaina 3-1 voiton kairannut Karpaasit vei sunnuntain jännitysnäytelmän lopulta viidennen erän jatkopalloilla, eikä kultaista erääkään siten tarvittu. Runkosarjan viitonen Karpaasit sai täten vastaansa Kiskon, ja kotijoukkueen outokumpufani, Petteri Kiilunen, pääsee suorittamaan vielä viimeisen hurraansa itärajalle. Karpaasien 1-sarjahistorian ensimmäisessä ottelussa saatiin kunnia olla kotijoukkueena – saadaanko sama kunnia myös ensimmäisen kauden viimeisessä, se nähdään tulevana viikonloppuna.
Isäntäjoukkue pääsee välieräsarjaan melko mairittelevalla saldolla; vaikka runkosarjan loppuun mahtuukin pari pistemenetystä, on Kisko hävinnyt lentopallo-ottelun viimeksi joulukuun puolivälissä. Koko kevätkauden mittainen voittoputki on venynyt jo 12 ottelun mittaiseksi. Vieraiden runkosarjan päätös oli hieman murheellisempi, sillä viimeisestä seitsemästä runkosarjaottelusta voittoja kertyi vain yksi kappale. Karpaasit tosin on malliesimerkki vanhasta viisaudesta ”pojat pelaa syksyllä ja miehet keväällä”. Ennen kaikkea kokenut ja monissa liemissä keitetty pumppu on nimenomaan tehty kovia pudotuspelejä varten, kuten nähtiin päivänselvästi puolivälieräsarjassa. 3-1 voitto lauantaina ja 0-2 -johto sunnuntaina pitkällä erätauolla oli liiankin turvallisen tuntuinen tilanne. Myös Tikkurilassa nähtiin jo varsinkin sinipaitaisten puolella kauhukuvia tulevasta, kun Ducks kampesi itselleen kaksi seuraavaa erää. Mutta mitäs tehtiin Karpaasien paidassa? Jauhettiin omaa peliä, ja kairattiin voitto vielä varsinaisen ottelun viime metreillä molempien puolten eräpallojen kautta. Tuollaista henkistä kovuutta ei tule kuin kokemuksen kautta. Ja nyt sitä on edessä vähintään kahden välieräottelun verran.
Outokummun Partio, tuttavallisemmin Karpaasit, nousi viime kauden päätteeksi 2-sarjasta. Itse asiassa molemmat nousukelpoiset 2-sarjajoukkueet välierävaiheessa asti nousivat ylemmäs ja kauden päätteeksi myös pitivät sarjapaikkansa. Huki Jyväskylä peittosi putoamiskarsinnassa kultaisen erän kautta East Volleyn ja säilytti paikkansa 1-sarjassa. Karpaasit puolestaan pistivät tuntuvasti paremmaksi ja väänsivät melkoisen taisteluvoiton viime kaudella vielä Mestaruusliigaa pelanneesta Vantaa Ducksista, ja varmistivat paikan vähintään sarjan neljän parhaan joukkoon.
Kisko ja Karpaasit ovat kohdanneet tällä kaudella tavallisen kahden runkosarjakohtaamisen verran. Molemmilla kerroilla Kisko oli vahvempi, kotona kauden avausottelussa syyskuun lopussa erin 3-0 ja tammikuun puolivälissä Outokummussa lukemin 1-3. Lentopallosta kun on kyse, käytetään aina sitä kulunutta fraasia, että menneet pelit eivät merkitse mitään. Karpaasien kohdalla tämä pitää kaksin verroin paikkansa, kun kokeneet pelimiehet alkavat vasta lämmetä tosipelien kynnyksellä kevätauringon näyttäytyessä. Joukkue on täynnä pelimiehiä, joiden puntti ei tutise kovassakaan paikassa, ja painepelejä on kasassa jo sen verran että ilme ei värähdäkään vaikka liiganousu toteutuisi.
Karpaasien kantavat voimat tuskin tulevat kenellekään yllätyksenä. Sarjan pistepörssin suorastaan murskaavan ylivoimaisesti nimiinsä vienyt Ville Louhela on iältään joukkueensa kolmanneksi kokenein, mutta pääsarjapelien ja pisteiden määrässä aivan omassa sarjassaan. Yli 300 peliä ja yli 2000 pistettä liigakentillä on harvinainen yhtälö 1-sarjatasolla tätä nykyä. Eipä tarvikaan sitte ihmetellä runkosarjan pistepörssin voittoa 486 pisteellä 20 ottelussa, eli keskimäärin vähän yli 24 pisteellä per ottelu. Jos kuulostaa hurjalta tahdilta niin puolivälieräsarjassa pinnoja tuli kahteen otteluun 65 kappaletta eli 32,5 per ottelu. Kauanko se oikeen voi jaksaa… Vahvistamattomien huhujen mukaan Ville olis käyny useammalla viikolla jopa useamman kerran treeneissä – se, onko siitä apua vai haittaa, tullaan näkemään viikonloppuna.
Omaa osaansa Louhelan pistetahdissa näyttelee totta kai myös laadukas passipeli, ja siitä pitää huolen ennen kaikkea ikäluokkansa toiseksi paras passari Tuomas Karjalainen. Tume kuuluu liigakokemuksen merkeissä Louhelan kanssa samaan kastiin, tosin tehopisteiden osastolla on sattuneesta syystä vähän hiljasempaa. Karjalainen on nimensä mukaisesti Karjalan lentopalloikoni, joka onkin jälleen tällä kaudella saanut kannatella tonttiaan molemmilla hartioilla. Tumen jälkeen tulee nimittäin vähän hiljaista kokoonpanossa. Kahden ottelun verran on Karpaasit joutuneet ilman Tumea pelaamaan, mutta ovat paikkaajatkin olleet tasokkaita. Yhden ottelun verran kentällä ja yhteensä neljä kokoonpanossa auttelemassa on ollut Karelian Hurmoksen liigajoukkueen mukana kauden kiertänyt Henri Strengell, sekä yhden ottelun sopimuksen Pälkänettä vastaan solminut (ja totta kai voittanut) seuralegenda Antti Kuittinen. Muita passareita ei kokoonpanosta vakituisemmin löydykään, ellei sellaiseksi laske multitalentti Tuomas Tikkaa, jolla kokemusta löytyykin sekä passarin paikalta että menestyksekkäästä liiganoususta Riennon riveistä. Tästä nyt saattaa jokunen vuosi olla kyllä aikaa…
Keskitorjujaosastolla kokemusta löytyy ainakin ikävuosien osalta jopa koko sarjan tasolla ylivoimainen määrä. 198-senttinen Juha Timonen on yksi sarjan harvoista 1970-luvun puolella syntyneistä, ja tätä kautta tasan kaksimetrinen Timonen onkin itseoikeutetusti joukkueensa kapteeni. Vaikka jalka ei 205-senttisellä Timosella enää ihan vanhaan malliin nousekaan, on liigakokemus ja iän tuoma varmuus selkeästi 210-senttisen miekkosen vahvuuksia sekä kentällä että sen ulkopuolella. Niin sanotusti Pekkaa pahemmaksi ei juurikaan jää ristipaikalta lähtevä Kontkasen Pekka. Pari vuotta nuorempi ja (ainakin) kymmenen senttiä lyhyempi veli hopea on kylläkin todellisuudessa joutunut avauksen paikkaa silloin tällöin lainaamaan myös nuoremmilleen, kuten Savonlinnan Eastista saapuneelle Waltteri Kainulaiselle tai Liperissä myös 2-sarjaa pelaavalle A-poikaikäiselle Marek Pinterille. Lähes kaksi-ja-puoli-metristä seuraikoni Timosta kentältä ei puolestaan saada pois kuin jalat edellä tai pää kainalossa.
Hyvin tärkeä palanen joukkueessa on totta kai yleispelaajan paikka. Jos nyt ihan keskikaistan veroista kokemusta ei yypeen paikoilta löydykään, niin kyllä kuitenkin ihan Suomen markan aikaan on nämäkin mestarit syntyneet. Pitkäaikaissairaiden listalta tutun vahvan paluun sarjan kuin sarjan kirkkaimpaan kärkeen tehnyt Teemu Saarinen herättää kauhua sekä vastustajien torjujissa että paikallisissa kuntosaliyrittäjissä. Sen verran monta tankoa Tsaari on vääntänyt käyttökelvottomaksi silkalla raudan määrällä, vaikkakin sairasteluiden aikana pisimmät sarjat piti tiettävästi tehdä jo alle 150 kilolla. Onneksi Tsaari on saatu pois sairastuvalta, tosin kotijoukkueen viistopuolustus saattaa olla eri mieltä pelikuntoon asti toipumisesta.
Toinen yleispelaaja voisi ihan yhtä hyvin aloittaa miltä tahansa pelipaikalta, sen verran monipuolisesti lahjakkaasta yksilöstä on Tuomas Tikan kohdalla kysymys. Koko konkariketjun tavoin Tuomaksen parhaat lentopallomuistot ajoittunevat 2010-luvun alkupuolelle Liiga-Riennon kulta-aikaan. Tikalla muisto voi olla sillä tavalla muista poikkeava, että pelipaikka oli tyystin eri. Aiemmin tulikin jo hieman tuo pelipaikka spoilattua, eli passariahan Tikan poika silloin nuorempana pelasi ihan liigassa asti. Nuoremmasta polvesta yleispelaajana ovat lähtökohtaisesti selkeää aloituskaksikkoa ajoittain paikanneet pääasiallisesti Karelian Hurmoksen liigajoukkueen vahvuuteen kuuluva Niklas Björlin sekä Savo Volleyn paidasta tuttu Jami Heiskanen.
Liberon tontti tuntuu tälleen oululaisittain kodikkaimmalta. Vaikka Lasse Kukkonen nimenä kuulostaakin enemmän jääkiekkoon vievältä, on tämä Lasse kuitenkin todistetusti enemmän lentopallon ammattilainen. Jäänee tulevien vuosien selvitettäväksi, onko oululainen Lasse parempi lentopalloilija kuin Outokummun Lasse jääkiekkoilija. Sillä välin Karpaasien Lasse Kukkosella on vielä paljon lentopalloa jäljellä kropassa, ja sitä lähdetään ulosmittaamaan vielä ainakin tämän kauden ajan. Käytännössä koko muun pumpun tapaan Kukkoselta löytyy lähes pakolliset liigakaudet Riennon ja Hurmoksen paidasta, mutta kuten esimerkiksi Kiskon libero-osastolla, parhaat on jätetty loppuun. Ympyrä tietyllä tavalla sulkeutuu, kun meidän Kisko-legenda Petteri Kiilunen saa vielä pari peliä Karjalan poikia vastaan, ja pääsee itärajalle vielä jäähyväiskiertueelle, jos tämä kausi nyt sattuisi viimeiseksi jäämään.
Huikean debyyttikauden mitellyt Karpaasit on päässyt jo pitkälle, mutta vatsa ei varmasti Karjalan pojilla ole vielä täynnä. Ensimmäinen osaottelu pelataan lauantaina Outokummussa klo 18.00 alkaen, tästä linkistä pääset ostamaan ottelun LentisTV:stä ja jännäämään asetelmat huipennusta varten. Tuo huipennus tulee sitten heti sunnuntaina, kun tasan 24 tuntia myöhemmin klo 18.00 puhalletaan myös Ouluhallilla pilliin. Liput sunnuntain otteluun voit ostaa ennakkoon täältä. Lippujen hinnat 15€/12€, ja PullaPirtin tarjoamana tutusti alle 18-vuotiaat ilmaiseksi sisään. Maksutapoina käyvät niin netissä kuin lippuluukulla myös Epassi ja Smartum. Alennusryhmiä ovat opiskelija, eläkeläiset, varusmiehet sekä Kalevan tilaajat.
Jos otteluvoitot ovat sunnuntain ottelun jälkeen tasan, pelataan iltamyöhään vielä kultainen erä, jonka voittajan tie vie 1-sarjan finaaliin. Jos loppuotteluun asti päästään, niin siellä pelataan jo ihan paras kolmesta -tyyliin kahdesta otteluvoitosta. Mutta ei mennä asioiden edelle, välierät on vielä kokonaan pelaamatta, nähdäänpä sunnuntaina siis hallilla!
