Tämä oli viimeinen taisto Kiskona, monelle pelaajallekin se oli viimeinen ponnistus. Luotu pohja oli vahva, mutta yhtenäkään vuonna se ei riittänyt sarjan hopeaa pidemmälle. Varmasti niin yleisö kuin myös koko seuran organisaatio – puhumattakaan Kiskon ykkössarjan huipulle pyyteettömällä työllään nostaneesta kaveriporukasta – toivoi saavansa vihdoin kiittää sankarpoikiansa kultaisella suihkulla kädenpuristuksella. Ei vieläkään. Ehkei ikinä?
Koko mennyttä kautta kuvasi yksi sana: rauha. Kesäharjoitukset oli kerrankin otettu tosissaan, ja pelaajat pääsivät nopeasti kiinni päivitettyyn pelikirjaan. Myös onnistuneet harjoituspelit luonnollisesti helpottivat ehkäpä suurimpana ennakkosuosikkina kauteen lähtenyttä Kiskoa suoriutumaan syyskaudesta tasaisesti paria hairahdusta lukuun ottamatta. Joukkueella oli vain yksi tavoite, ja sitä tavoitetta kohti mentiinkin päivä kerrallaan, itsevarmasti mutta nöyrästi.
Kaikki tielle kaadetut esteet hoidettiin rutiinilla, vaikka keväinen kokoonpano eli hieman poissaolojen myötä. Kunnes tuli se viimeisin: finaalisarjan katkaiseminen ja Kuortaneen nitistäminen neljännen kerran. Jokin muuttui. Vanhan järjestyksen pohja horjui ja henkinen kapasiteetti murtui. Sen myötä mikään ei enää toiminut, kuten piti.
Lopuksi on mukava vielä palata projektin juurille, tällä kertaa varmasti viimeistä kertaa. ”Päämäärä pyhittääpi keinot” ei ollut missään vaiheessa sääntö alkuperäisellä pienellä Kiskon kaveriporukalla, joka lähti katkomaan kahleitansa tavoittelemalla 1-sarjalentopalloilua. Päämäärät olivat epämääräiset huolimatta toiveesta mahdollistaa miesten lentopalloilua myös tulevaisuudessa Oulun seudulla. Ja vaikka keinovalikoimasta brändäystasolle nostettu ”puuhastelu” oli suht’ tietoinen valinta, toiminta oli alusta alkaen joukkueen sisällä tavoitteellista eikä varsinaisesti eronnut suurimmasta osasta muita ykkössarjajoukkueita. Siltikään seura ei päässyt tavoitteisiinsa niiden kasvaessa kausien edetessä.
Se mitä luotiin Kiskon uusvanhojen jäärien toimesta, siirtyy nyt uuden seuran alle, uuteen tulevaisuuteen, jossa toiminta luontevasti vakiintuu ja ammattimaistuu entisestään. Yhteisvoimin eteenpäin. Ja oululaisen, pohjoissuomalaisen, ja toivottavasti myös suomalaisen lentopalloilun kannalta tämä siirto on varmasti oikea.
Kiskon taistelot on taisteltu. Palkaksi ilonkyyneleitä. Kiitoksia menneistä kausista kiskolaisina ja kiskofaneina. Erityisesti teille muutamille katsojille, jotka olitte mukana alusta saakka, tai jos nyt ei sentään 2-sarjasta, niin viimeistään 1-sarjan alusta Oulunsalon Pitkäkankaalta. Teidät kyllä muistetaan. Nähdäänhän hallilla uusien kuvioiden kera?
Seistä voimme yhtyneinä, hajallaan me kaadutaan.
#12 Petteri Kiilunen
